Heidi huijauksen uhrina

Heidi oli ensimmäistä päivää töissä, kun eräs mummo päätti huijata. Heidi osti purkkaa lentokoneesta ja söi sitä onnessaan, kunnes eräs Lepokodin asukas tuli ihan vakavana sanomaan, että saako sitä Suomessa vielä syödä purkkaa julkisesti? Siihen Heidi vastasi, että tottakai saa syödä. Suomessa opetetaan lapset syömään purkkaa, koska se on hyväksi hampaille. Mummo jatkoi tähän, että täällä Amerikassa purkan syöminen on lähes laitonta, ja siitä on tekeillä lakialoite, ettei purkkaa saa enää Amerikassa julkisella paikalla syödä. Kuulemma on niin epäsiistin näköistä. Heidi pöyristyi täysin ja heitti purkan lähimpään kukkapuskaan. Seuraavana päivänä oltiin erään Lepokodin työntekijän Lauran kanssa kaupassa, ja Janina harkitsi purkan ostamista. Heidi muistutti, että ei täällä Amerikassa saa sitten syödä kuin salaa purkkaa. Laura kuuli keskustelun ja alkoi nauraa, ettei olekaan kuullut moista, ja että mummot puhuvat usein omiaan. ON NE MUMMOT VIEKKAITA, huijaa viattomia opiskelijoita.

Haunting granny

Tässä oli jopa ainetta kauhuelokuvaan...

Janina oli perjantaina ostoksilla kaksin erään seniorin kanssa. Tämä seniori on tuttu muun muassa kommelluksistaan ja siitä, että hän on erittäin hankala tapaus ja kiertelee kaikille valittamassa kaikesta. Hän on harvoin mistään tyytyväinen. Noh kauppareissu meni ihan kohtalaisesti eikä mitään pahempaa sattunut, reissu kesti kuitenkin ruhtinaaliset kaksi tuntia. Tämä seniori pitää erityisesti Janinasta ja käykin tätä etsimässä joka puolelta Lepo - ja Hoitokotia. Hän on ahdistellut Heidiä ja paikan sheriffiäkin Janinan sijainnista. Sunnuntaina olimme lähdössä rannalle ja syömässä päivällistä. Tämä seniori piipahti ruokalassa ja vaati meiltä, että ottaisimme hänet mukaan. Ei- sanaa hän ei tunne, mutta yritimme selittää ettei hän voisi tulla mukaan jne. Lähdimme sitten rannalle ja kun tulimme takaisin, päätimme pestä pyykkiä Alarkinin siivessä, joka on Lepokodin erillinen siipi, ja käydä tietokoneella. Kello oli n. yhdeksän illalla ja olimme hakemassa pyykkiä, mutta jäimme sisäänkäynnin luona juttelemaan sheriffille. Sheriffi sanoi erään vanhan rouvan etsineen meitä joka paikasta ja arvasimme tietenkin kenestä on kyse. Siinä samassa Janina katsoo Lepokodin sisäänkäynnin suuntaan ja huutaa täysillä : Oh my God, there she is! ja otti Heidiä kädestä kiinni. Siinä samassa sheriffi sanoo meille, että hän viivyttelee tätä senioria ja me juoksemme sisään ja piiloudumme pyykkituvan pesukoneiden taakse. Odotamme siellä hetken ja otamme pyykit koneesta. Sitten lähdemme kohti Saiman Tupaa, emme näe missään tätä senioria tai sheriffiä. Kun pääsemme Saiman Tuvalle, Heidi osoittaa vihreää kirjekuorta ovessamme. Molemmat ajattelevat, ettei tämä voi olla todellista. Sisällä luemme kirjeen ja tämä seniori kiittää kauppareissusta ja toivoo Janinan menevän uudelleenkin, tosin sitä ei tule koskaan tapahtumaan. Asukkaiden ei ole lupa liikkua illalla pimeällä alueella saatika tulla Saiman Tuvalle, koska se on kauempana. Tajuamme vihdoinkin, että tämä seniori vainoaa meitä, mutta erityisesti Janinaa. Tapahtumasta oli kulunut n. puoli tuntia ja kokosimme olohuoneessa palapeliä. Yhtäkkiä Heidi sanoo kuulevansa koputusta ja olemme molemmat sitä mieltä, että tämä seniori on nyt meidän oven takana. Janina sanoi kuulevansa myös walkerin (kävelytuki/rollaattori) kirskuntaa oven takana betonisella kynnyksellä. Olimme molemmat paniikissa, mutta miettittyämme soitammeko nursing stationille Lepokotiin ja katsottuamme ikkunasta ja ovisilmästä sata kertaa näkemättä ketään, uskallamme avata oven ja mikä parasta, näemme ilotulitusta, mutta ketään ei näy missään. Olimme hieman vainoharhaisia.

Kuskimme Hanssin kootut

Suomen suosituin koirarotu :

-Turun murre

Kulttuuri lähti Turusta, mutta ei ole koskaan palanut sinne....